Asiakaspalvelu on lähellä sydäntä

Taksinkuljettaja Ulla pitää työssään eniten asiakaspalvelusta. Asiakaspalveluhenkisyys on loistava ominaisuus taksinkuljettajalle, sillä taksinkuljettajan työ on paljon muutakin kuin vain auton ajamista.

Olen ajanut taksia noin kuusi vuotta. Päädyin vaihtamaan alaa Postilta, koska en kokenut pystyväni tekemään asiakaspalvelua kunnolla. Asiakaspalvelu on minulle tärkeä asia, se on lähellä sydäntä.

Olen ollut 14-vuotiaasta asti töissä ja olen nyt 53-vuotias eli työkokemusta on monipuolisesti eri aloilta. Olen toiminut esimerkiksi kukkakaupan lähettinä, ravintola-alalla, Stockmannilla, nahkakaupassa myymälävastaavana, torilla myymässä leipää, päiväkodin kokkina ja perhepäivähoitajana.

Lapsuuden haaveammattini oli eläinlääkäri, joka valitettavasti torppaantui sillä, etten kokenut voivani tappaa yhtään eläintä, vaikka se olisikin tarpeellista eläimen kannalta. Pelkäsin myös pienenä, että leikkaukset ällöttäisivät minua liikaa. Eläimet ovat edelleen todella tärkeitä. Lähdin ammattikoulun sijaan 9. luokalta lukioon ja valmistuin ylioppilaaksi. Mietin myös lukion aikana, että olisin halunnut puutarhakouluun tai autonasentajaksi.

Taksinkuljettajan arki on aktiivista ja vaihtelevaa

Hyvä päivä kuljettajan työssä on kohtuullisen hektinen eli koko ajan ollaan menossa ja koko ajan on tekemistä. Ihmiset ovat hyväntuulisia, ja toisaalta on hienoa, jos pystyy piristämään jonkun päivää parempaan. Englannin ja ruotsin kielen käyttö työpäivän aikana on toisinaan kivaa vaihtelua. Joinain päivinä rutiinit ovat kivoja ja joinain toisina päivinä joku aivan muu suunta tuntuu mukavalta. Vaihtelevuus on tärkeintä, ja mahdollisimman monipuolinen asiakaskunta.

Normaalit työpäiväni koostuvat yleensä vakioasiakkaista. Joinain päivinä on enemmän vakioasiakkaiden kuljetuksia ja toisinaan enemmän tyhjiä päiviä, jolloin etsitään lisää asiakkaita ja lisää tekemistä esimerkiksi KELAlta tai datalta tai milloin mistäkin. Normipäivä on sellainen, missä osa on järjestettyä ennakkotilattua keikkaa ja osa satunnaista vapaata etsintää. Vaihtelua on paljon. Minulla on harvemmin huonoja päiviä töissä, sillä pidän työstäni. Omaan jaksamiseen vaikuttaa ensisijaisesti syöminen ja nukkuminen. Päivän mittaan erilaiset ihmiskontaktit vaikuttavat ja hyvät kontaktit työyhteisöön auttavat jaksamaan.

Mieleenpainuvimpia keikkoja on useita, mutta tuli mieleen eräs satunnainen datakeikka yöllä. Hain kyytiin perheen, joka oli lähdössä Suomesta. Dynamiikkaa oli hauska seurata sivusta, sillä perheellä oli lasten lisäksi valtava koira mukana. Koiralla oli suuri kuljetusboksi, johon koira hyppäsi itse. Päiväkoti-ikäiset lapset kiipesivät autoon nätisti ja lisäksi matkalaukkuja tuli useampi. Perheen toiminnasta näki, miten autoon menemistä oli harjoiteltu ja suunniteltu etukäteen. Toinen ihana asiakaskontakti oli kerran, kun minut oli löydetty sosiaalisen median kautta. Kuljetin tätä vanhempaa henkilöä kesämökilleen muutaman kerran ja joskus myös hain hänet takaisin mökiltä. Se tuntui lopulta siltä, kuin olisi ollut osa perhettä – kahvit ja pullat oli aina pöydässä, kun menin käymään.

Taksinkuljettajana Korsisaarella

Provikkapalkasta voi olla montaa mieltä. Itse ajattelen, että ihan sama miten paljon ihminen saa rahaa, niin sen pystyy aina käyttämään. Mielestäni kuljettajan työssä provikkapalkka on siinä mielessä hyvä, että palkan suuruuteen pystyy itse vaikuttamaan olemalla reipas. Huono puoli provikkapalkassa on se, että jos ei ole mitään keikkoja niin reippaudella ei ole väliä koska tuloja ei siitä huolimatta ole. Hyviä ja huonoja puolia siis löytyy.

En ole tehnyt taksihommia muille firmoille, joten en osaa alan sisällä verrata, mutta Korsisaarella on ollut ihan hyvä olla. Olisi kiva tuntea ihmisiä paremmin, esimerkiksi ajojärjestelyn porukkaan olisi mukavaa tutustua paremmin. Isoissa firmoissa on vähän hankalaa tutustua muihin kuin niihin, joiden kanssa tekee aktiivisesti hommia. Yhteisen ruokalan puute vaikeuttaa kollegoihin tutustumista, koska kuljettajan työ on niin liikkuvaa.

Sosiaalisuus ja varmuus ovat hyvän taksinkuljettajan ykkösominaisuuksia

Kovin moni hakeutuu taksialalle vaan siksi, että he tykkäävät ajamisesta, mutta kuljettajan työ on paljon muutakin kuin pelkkää ajamista. Työ koostuu 70 % asiakaspalvelusta ja 30 % ajamisesta – jos et siedä ihmisiä niin alalle ei kannata todellakaan hakeutua. Pitää olla pitkä pinna ja itseensä ei saa ottaa ihan kaikesta, huumorintajua ja kohteliaisuutta pitää löytyä. Ei pidä olla liian herkkänahkainen, mutta herkkä saa olla.

Työtä tehdään sen takia että laskut saa maksettua, mutta kuljettajan työ on myös kivaa. Motivaatio pysyy yllä, sillä tykkään ihmisistä ja ajamisesta. Toistaiseksi minua ei ole ottanut päähän mennä töihin. Työni sopii minulle hyvin tähän hetkeen.

Lapset alkavat olemaan jo vähän vanhempia niin vapaa-aika on todella vapaampaa aikaa kuin ennen. Tykkään puuhastella ja laittaa pihaa kotona, tehdä käsitöitä, nukkua ja viettää aikaa perheen ja koirien kanssa.

Hyvä taksinkuljettaja on sinut itsensä kanssa niin, että on rauhallinen eikä kavahda, vaikka tulisi millainen ihminen kyytiin, oli se sitten tyyppi, joka näyttää erilaiselta, puhuu eri kieltä tai käyttäytyy jotenkin eri tavalla, on humalassa tai jonkun muun päihteen vaikutuksen alaisena. Ihmistä täytyy osata lukea, täytyy tietää, mitä asiakas  toivoo kuljetustilanteelta. Hyvä kuljettaja on kuunteleva ja avoin, puheliaisuus on myös hyvästä, mutta pitää osata tajuta milloin tulee olla hiljaa ja milloin saa puhua. Kuljettajan täytyy olla kohtelias ja huomioiva. Pääsääntöisesti positiivinen asenne vie pitkälle, sekä käytökseltä että olemukseltaan. Jämptiys aikataulujen kanssa on tärkeää.

Huollon puolelta välillä kommentoidaan, että älä kiinny autoon. Tosiasia on, että jos auto on vakioauto, niin autosta pitää automaattisesti parempaa huolta. Autot, joissa on vain yksi kuljettaja ovat paremmin pidettyjä ja paremmin huollettuja. Vakioauto on aina parempi, koska sieltä löytyvät niin kiinnitysvälineet kuin kuittisysteemit ja kuljettaja tietää, mistä nämä kaikki asiat löytyvät. On asiakkaankin etu, jos kuljettaja on varma työssään ja tietää helposti, miten toimia. Kuljettajistakin osa on hajuherkkiä eli jos autossa on ollut joku, joka käyttää vahvasti tuoksuja, niin se on epämukava tilanne toiselle kuljettajalle joka autoa käyttää seuraavaksi ja voi johtaa pahimmillaan sairauslomaan. Aina vakioauton käyttö ei kuitenkaan ole mahdollista, ja se on pakko hyväksyä.

Katso videolta millaisia ajatuksia taksinkuljettajan työ Ullassa herättää